Täällä taas möllötän yksin, kello on 0.11. Join huvikseni punaviiniä, piti juoda muutama lasillinen mutta joinkin 4 lasia. Mies meni kaverinsa kanssa paikalliseen käymään, joten eipä mulla näin perjantai illan ratoksi ollut muutakaan tekemistä. Muut juhlii.. ainakin musta tuntuu siltä että kaikki muut pitää hauskaa jossain ja minä täällä kotona märehdyn tekemättä mitään.
Mulla on aivan ihana poika. Tuntuu että tämä ikä joka hänellä nyt on (huomenna tulee 8kk täyteen) on aivan parasta aikaa! Hän ottaa jo kontaktia niin paljon, hänen kanssa pystyy leikkimään aivan eri tavalla kuin aiemmin, hän viihtyy yksikseenkin leikkien jo pitkiäkin aikoja lelujensa kanssa ja meille on tullut aika selvät päivärutiinit jo :) Rakastan häntä niin paljon että sydän meinaa pakahtua! <3
Huomaan että miehellekin poika on kaikki kaikessa. Vaikka hän ei aivan omatoimisesti osallistukaan pojan hoitoon, on hän silti hyvin tarkka hänen kanssaan. Hän vain liikaa olettaa että minä hoidan ja teen kaikki ne rutiinit pojan kanssa mitä päivään yleensä kuuluu... joten toki toivoisin mieheltä enemmän osallistumista. Ehkä sitten kun poika kasvaa, hän osallistuu enemmän.
Tänäänkin illalla kun mies tuli paikallisesta, hänen piti aivan ensiksi (pitsan uunin laiton jälkeen) mennä katsomaan poikaa, joka nukkui tyytyväisenä sängyssään.
Huomenna (tai oikeastaan siis tänään) pitäisi taas lähteä miehen vanhempien luokse. Käydään siellä usein viikonloppuisin ja muutenkin saatetaan viikolla käydä siellä päiväseltään. He asuvat tunnin ajomatkan päässä meistä. Meillä on myös oma mökki rakenteilla aivan heidän naapuriinsa, mies rakensikin sitä ahkerasti ennen sairastumistaan, mutta nyt sekin on vähän jäänyt.. rakentelee silloin kun sattuu huvittamaan.
On toki hauskaa käydä ''appivanhemmilla'' mutta joskus se tuntuu lähinnä rasitteelta... Miehestä tulee jotenkin vielä laiskempi heidän luonaan.... Nukkuu vielä pidempään mitä kotona, makoilee sohvalla eikä hoida poikaa kuin käskystä/pyynnöstä... tiedä sitten mistä johtuu?
Välillä ärsyynnyn miehen saamattomuudesta aivan hirveesti ja tulee sanottua pahastikin usein.. Mutta minkäs teet.. Hän todella harvoin hermostuu muhun, mitä ihmettelen suuresti! en meinaan itsekään ole ihmisenä sieltä helpoimmasta päästä ;)
Toisaalta hänen vanhempiensa luokse on aina mukava mennä. Pidän hänen vanhemmistaan aivan todella paljon, olen aina pitänyt. Ja toisekseen, on mukavaa välillä itse levätä ja makoilla vaan sohvalla kun joku muu hoitaa poikaa :) Poikamme on heidän ensimmäinen lapsenlapsensa ja todella rakas tietenkin heille.. saan suuresti iloa itselleni kun katson vierestä miten he nauttivat ollessaan poikamme seurassa.
Tämä blogipäivitys vähän heitteli aiheesta toiseen, pahoittelut siitä. Saattaa johtua siitä, että äiti on vähän väsynyt tai siitä pienestä määrästä punaviiniä joka on vielä veressä, how knows? mutta ihanaa viikonloppua teille kaikille ja nauttikaa nyt näistä kesästä! puss!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti