Huh hellettä... :) En valita kyllä, ihana kesä. Tuli mullekin tuossa vuosia lisää, nyt siis 28v. Hui, koht siirrytää uudelle kymmenelle.
Miten nykyään tulee aina jotenkin surkee olo jos on koko päivän kotona, jos siis illalla huomaa ettei oikeen ole päivän aikana tehny mitään eikä käyny missään. Eilen kävin pojan kanssa kaupoilla kiertää alennusmyyntejä ja kirppiksellä. Sit kävin reippaana vielä 40min lenkillä illalla, heti oli parempi olo ku oli jaksanut tehdä jotain :)
Mua jotenkin harmittaa yksi asia kamalasti... Miehellä kun on tullu painoa aika paljon lisää, osaksi lääkkeiden takia ja sitten myös vähäisen liikunnan takia. Lääkkeet ilmeisesti hidastaa aineenvaihduntaa ja lisää ruokahalua, illalla varsinkin hänelle tulee muutama tunti lääkkeiden oton jälkeen kamala makeanhimo. Yleensä meiltä löytyy karkkia, keksiä tms epäterveellistä joita hän käy syömässä. Yleensä hän on itse ne sinne kaappeihin ostanut sillä itse vältän ainakin herkkujen ostelua.
Jos ei löydy muuta niin mies pupeltaa banaania tai pojan hedelmäsoseita (parempi vaihtoehtohan nämä on)
Niin sitten siihen mikä mua harmittaa.. Ei se, että miehellä on pakki kasvanu huomattavasti, ei en ole niin pinnallinen että mun tunteet alkaisi viiletä kun toisen ulkomuoto muuttuu, vaan se että muut ihmiset huomauttaa siitä hänelle koko ajan!!
Hänen vanhemmat, mun vanhemmat, heidän mökkinaapuri jopa on koko ajan heittämässä huulta, tyyliin ''koskas sulla on laskettu aika?'' ym typerää!
Aivan kun mieheni ei itse olisi huomannut muka koko asiaa, aivan kun hän ei muka välittäisi siitä ollenkaan.. Tottakai hän kärsii siitä ja painon nousu vaikuttaa muutenkin elämiseen. Miksei ihmiset voisi olla hieman hienotunteisempia? Eikö ne ymmärrä että aina ei painon nousulle voi mitään itse, varsinkin jos kyse on sairaudesta/lääkityksestä.
Me syömme ihan normaalisti ja aivan normaalia kotiruokaa. Puolivalmisteita käytetään myös jonkin verran mutta esim. mikroruokia meillä ei syödä ollenkaan. Syömme paljon salaattia ja kasviksia. Tottakai herkuttelemmekin sillointällöin, mutta ei edes joka viikko.
Ja liikutaan päivittäin, yhdessä ja erikseen. Sen lisäksi mies käy viikottain pelaamassa jalkapalloa, (kuuluu kuntoutukseen).
Joten pyytäisin ihmisiä nyt oikeasti muutaman kerran miettimään ennen kuin avaa sen suunsa, että onko aivan välttämätöntä huomauttaa toisen painosta?
Mies ei tunnu välittävän asiasta mutta tiedän kuinka paljon se häntä häiritsee ja hän usein mainitseekin asiasta ja kysyy haittaako mua se asia. Ei ei haittaa, eikä pitäisi ulkopuolisiakaan haitata!
Mies lähti tänään rakentamaan mökkiä. Meillä on siis oma pieni kesämökki rakenteilla, aivan miehen vanhempien mökin (ja siis kodin) viereen. Hän oli rakentamisen aloittanu jo ennen kun me tutustuttiin, joskus 2-3 vuotta sitten ja se on jo aika hyvällä mallilla.
Oon niin tyytyväinen kun mies jaksaa tehdä jotain, ja tosiaan toivon että hän myös rakentaa, ettei mene vaan löhöämiseksi. Mökin tekeminen on ollut hänelle tosi tärkeää ja oikein henkireikä.. Nyt tuntuu että sekin on jäänyt kun ei niitä voimavaroja oikein ole...
No ehkä sekin sitten vielä jonain päivänä valmistuu ja päästään viettää tupaantuliaisia :)
Eikä se laiskuutta ole, jos joku niin sanoo. Halua olisi mutta kun ei vaan saa aikaiseksi ja tottakai se myös masentaa häntä kun tuntuu siltä että muut vaan ahertaa töissä ja kotona ja hän on jotenkin ulkopuolella..
Se on tätä hidasta kuntoutumista, niin kuin ne lääkärit sanoo.
Nyt jään odottaa et poika herää, jos päästäis tänään uloskin vielä. Siellä taitaa olla lähemmäs 30 astetta lämpöä ja me ollaan kökitty sisällä koko päivä :( Ei sitä aina jaksa.... tai saa aikaiseksi. Saamatonta porukkaa täällä päin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti