No niin vuosi 2015 pärähtäny käyntiin. Täällä ei oo mikään asia muuttunu oikeen mihinkään.
Joulu oltiin mun vanhempien luona, oli oikein ihana ja perinteinen Joulu, käytiin tuossa välissä yhdessä konsertissa miehen kanssa ja sitten uusivuosi oltiinkin taas miehen porukoilla, jona aikana tulin itse tosi kipeeksi ja olin muutaman päivän melkeenpä sängyssä vaan. Onneksi oli miehen porukat auttamassa pojan hoitamisessa, ei siitä olis kotona oikeen mitään tullut.
Oon taas aika huolissani miehen voinnista. Tällä hetkellä ei oo muutamaan päivään syöny mitään, nukkuu vaan ja jos ei nuku niin möllöttää sohvalla ja jankkaa. Sanoo olevansa masentunu.
Mitä helvettiä mä teen tuon ukon kanssa?! Alkaa olemaan niinkuin keinot aika vähissä.
Ja kyllä olen miettinyt myös eroa ihan tosissaan, se vaan vaatisi aivan kamalasti järjestelyjä sekä tietysti perheen hajoittamista, toiselle paikkakunnalle muuttua ym....
Ne asiat joita mies jankkaa ei todellakaan kestä päivänvaloa. Jos kertoisin teille niistä niin saisin varmaan aikamoisen kommenttivyöryn ja paskaa niskaani, miksi olen vielä tässä? Osa on niin sairaita juttuja että itseenikin puistattaa ja oksettaa.
Mulla on välillä päiviä kun olen itse ihan totaalisen väsynyt ja loppu, tuntuu että olisin vaan joku ihmisraunio :( Olo on niin yksinäinen tämän tilanteen keskellä.
Meillä on tulossa se lomamatka reilun 3 viikon päästä. Ajattelin sen hoitaa pois alta ja koittaa nauttia siitä mahdollisimman paljon ja sen jälkeen on tehtävä oikeasti valintoja. Nimittäin näin tämä meidän elämä ei vaan voi jatkua!
On myös erittäin raskasta pitää tätä kulissia yllä kun kaikki luulee että meillä menee hyvin ja normaalisti. Miten tahtoisinkaan huutaa koko maailmalle avunhuutoni, että ei todellakaan mene hyvin, voisiko joku mahdollisesti tulla ja parantaa tuon miehen jonka kanssa yritän päivästä toiseen epätoivoisesti elää !!!!!!!
