Hei kaikki !! :)
Täällä on opittu konttaamaan ja aikamoista vauhtia tuo pienimies meneekin. Koko ajan saa olla silmä tarkkana, millon on eteisessä kenkä suussa ja millon olkkarissa hypistelemässä johtoja. On saanu jo kaadettuu pyykkitelineenki päällensä. Varmaan olis ikean reissu edessä pian että saadaa noi johdot jotenki fikususti piiloon ja dvd hyllyt seinään kiinni.
Ihanaa aikaa.. musta tää 7-8kk on ollut jollain lailla parasta aikaa pojan kanssa, kun viihtyy jo yksinään lelujen kanssa, osaa juoda itse jo pullosta ja oikeasti voidaan jo leikkiäkin keskenään :) Pallot on meillä nyt se kova juttu.
Katselin tuossa hääpukujakin yks päivä netistä ja vähän fiilistelin :) Mein olis tarkoitus siis mennä kesällä 2016 naimisiin, huom. tämä olis siis ajatuksena.. mutta ei olla lyöty lukkoon mitään ja riippuu tietty myös minkälainen on rahatilanne sillon.
Ei huolta, tästä ei ole tulossa silti mikään hääblogi :D Sillon tällön saatan mainita joskus jostain hääsuunnitelmista mutta en tule jauhamaan niistä kovinkaan paljon. En ole muutenkaan mikään häähössöttäjä.. Niistä tulee kivat bileet, meidännäköiset ja pienet.. Todelliset suunnitelmat alkais sitten vasta joskus vuoden päästä.
Eilen oli jollainlailla taas masentava päivä. En tiedä miksi mutta pidättelin itkua illalla ja mitenkäänpäin ei ollut hyvä olla. Johtuu varmaan siitä etten saanut mieheen taas eilen mitään kontaktia. Hän oli koko ajan menossa jossain ja me oltiin pojan kanssa kahdestaan. Syötiin sentään miehen tekemää ruokaa yhdessä ja illalla pienen aikaa katsottiin leffaa yhdessä. Jotkut päivät menee niin, ettei kamalasti edes jutella keskenään, vaan mies tuntuu jotenkin etäiseltä ja poissaolevalta.
Hän itse sanoo voivansa paremmin ja tuntuu olevan virtaa tehdä enemmän asioita.. mutta itse nään asian eri tavalla. Hän nukkuu vähintäänkin sinne 11.30 asti (joskus harvoin herää 11 aikaan), joskus heräilee vasta 13.30 aikoihin.
Välillä on niin yksinäinen olo kun herätään pojan kanssa 8-9 aikoihin, syödään aamupalaa, katsotaan piirrettyjä. leikitään ja usein lähdetään ulos/kauppaan. Ollaan keritty tekemään vaikka mitä jo kun mies vasta herää. Tuntuu että hän jää niin paljosta paitsi :(
Sitten kun hän herää niin usein tekee tikusta asiaa että pitää lähteä jonnekin, hänen on jotenkin vaikea olla kotona vaan tekemättä mitään.. varsinkin aamuisin. Eilenkin lähti autoajelulle heti päivällä herättyään, koska oli niin kuuma ja meillä on autossa hyvä ilmastointi. Me lähdettiin sitten pojan kanssa taas vaunulenkille ja puistoon.
Ei kaikki päivät ole tietty tälläisiä mutta usein on.. ja itse kärsin kovasti siitä että hän nukkuu niin pitkään ja päivät jää lyhyiksi. Ollaan paljon puhuttu asiasta ja hän sanoo aina että koittaa herätä aikaisemmin mutta asiaan ei silti ikinä tule muutosta.
Yksi syy pitkään nukkumiseen on tietty lääkitys joka pitää välillä hereillä pitkään yöhön.
Harmittaa niin paljon että hänen pitää syödä noita vahvoja lääkkeitä vielä pitkään.. Niitä aletaan vähentää pikkuhiljaa jossain vaiheessa, mutta siihen voi mennä vielä vuosikin ennenkuin vähennys aloitetaan :(
No mutta onhan niistä hyötyäkin, niiden avulla ehkäistään psykoosin uusiutuminen ja pidetään vointi sellaisena kuin se nyt on. Lääkitys ei ole ainut mitä tulee noudattaa, terapia on toinen todei tärkeä juttu, vaikkakaan mies ei sinne ikinä kovin mielellään menekään.
Miten tämä aina muuten menee negatiiviseksi tämä kirjoitus vaikka kuina aloitan positiivisille jutuilla.. En oikeasti edes ole mikään negatiivinen ihminen edes :)
Yritän seuraavalla kerralla kertoa vain positiivisia asioita.
Menkäähän ihmiset ulos nauttimaan kesästä! Se on kuitenkin aina niin lyhyt :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti