Lontoon matka meni kivasti, ilman mitään kommelluksia tai ongelmia. Syötiin, juotiin, katseltiin nähtävyyksiä, shoppailtiin ja sitä rataa :) Mies jaksoi nousta tavallista aikaisemmin ylös. Jopa lähtöaamuna kun meidän piti lähteä jo kuuden aikoihin kentälle, meni hyvin. Asioiden toistelu myöskin oli paljon vähäisempää kuin kotona. Oli rentouttava reissu, vaikka kotiin olikin ikävä loppumatkasta.
Kun tulimme kotiin, seuraavana päivänä meillä oli varattu tapaaminen miehen psykken ja lääkärin kanssa. Se meni samallalailla kuin aiemmatkin tapaamiset. Kerroin itse rehellisesti miten meillä menee ja mihin toivoisin parannusta. Mies kertoi aikomuksistaan palata marraskuussa töihin täysipäiväisesti ja sanoi olevansa aivan valmis jo suoraan 8 tuntisiin työpäiviin. He tarjosivat kuntouttavaa työtoimintaa jossa voisi aloittaa kevyesti muutaman kerran viikossa. Jokainenhan voi kuvitella että jos on vuoden pois työelämästä niin vaikeaa on sinne palata, saatika jos on vuoden ollut psyykkisesti sairas ja edelleen vasta kuntoutumassa rajusta psykoosista. Mun mielestä kuntouttava työtoiminta kuulostaa oikein hyvältä ja sovittiinkin miehelle aika jonkin miehen kanssa joka tietää siitä enemmän ja voisi kertoa minkälaista työtä olisi tarjolla.
Mies ei tietenkään ole tästä innoissaan ja aikoo vieläkin hakea kaupungilta työtä mielummin suoraan. Täytyy sanoa että olen itsekin todella huolissani hänen jaksamisestaan.
Kyllä hän jaksaa nousta ylös sängystä kun on aivan pakko ja kun tiedossa on jotain kivaa, mutta entä sitten nousu aamulla töihin, kun ei oikein huvittaisi? tai ei niin kiinnostavat työtehtävät?
Hänen mielialalääkitystään lisättiin hieman ja siitä on nyt tullut jonkin verran ahdistusta, mutta ei niin merkittävästi.. tai en itse ole ainakaan laittanu merkille.
Juhlimme tuossa eilen miehen synttäreitä. Mun vanhemmat tulivat meille yhdeksi yöksi ja kävimme kahvittelemassa miehen vanhempien luona jossa oli myös muita heidän sukulaisiaan. Kaikki meni hyvin, vaikka mies oli hieman hiljainen ja omissa ajatuksissaan aina välillä.
Käytiin perjantaina myös korkeasaaressa. Koko viikonloppu on mennyt paremmin jankkausten suhteen. Tänään hän on jankannut joitain asioita joita oli ''pantannut'' aiemmin, mutta neki olivat lyhyempiä kuin aiemmin. Toivotaan että sama tahti jatkuisi tästä eteenpäinkin.
On vielä sellainen homma, että miehelä on ollut oma firma isänsä kanssa jo vuosia mutta nyt kun töitä on ollut todella vähän, tai ei ollenkaan ja miehen isä on jo eläkeiässä on heidän pakko lopettaa firma kokonaan. Miehen on siis etsittävä ihan jotain muuta työtä. En tiedä onko tämä nyt hyvä vai huono asia. Toisaalta yrittäjyys on huono työ miehen sairauden kannalta.. liikaa stressiä ja epävarmuutta. Hän kaipaisi nyt säännöllisen työn jossa on säännöllinen rahantulos myös. Kaikki mikä lisää stressiä pitää minimoida. Joskin uusi työ tuottaa myös paljon stressiä, riippuen tietysti työstä. Mies itse haaveilee kaupungilta saavansa jotain ulkotyötä, esim. viheryksiköstä. Toisaalta se kuulostaisi hänen jutultaan eikä varmasti ole kovin kuormittavaa psyykkisestikään.
Toivon että hän löytäisi jonkun työn jossa viihtyy, se auttaisi varmasti kuntoutumaan paljon nopeammin mitä kotona oleminen.
Lokakuu tulee pian ja miehen sairasloma loppuu. Toisaalta he voivat jatkaakin sitä vielä mutta toivon itse ainakin että mies alkaisi pikkuhiljaa tekemään jotain. Oli se sitten sitä työtoimintaa tai jotain muuta, kurssia, koulutusta... Mutta itse olen ainakin sitä mieltä että mitä pitempään hän vielä on kotona sen pahempi... se taannuttaa ja silloin on vieläkin vaikeampaa palata työelämään takaisin. Kaikki tietää millaista on palata töihin vaikka 4viikon kesäloman jälkeen jo, entä kun on ollut kauemmin pois? Itsekin jo murehdin millaista on palata töihin pitkän kotona olon jälkeen. Onneksi itse saan olla vielä 7 kuukautta kotona pojan kanssa :) murehdin itse asiaa sitten lähempänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti