Vuosi sitten tähän aikaan kun kirjoitusta aloitan, odottelin vuoroani sektioon, sinä päivänä tehtiin niitä kolme ja olin muistaakseni viimeinen, poika syntyi klo. 12.28 <3
Tämä vuosi on ollut täynnä rakkautta ja iloa mutta myös pettymyksiä ja murhetta. Kaikki nuo kuuluu elämään. Silti vuosi on ollut tähänastisen elämäni onnellisin. Olen itsekin muuttunut aika paljon ihmisenä tämän vuoden aikana.. Paljon se antaa mutta myös paljon se ottaa.
En enää voi nukkua aamuisin niin pitkään kuin vaan mieli tekee, en voi lähteä ulos silloin kuin itseäni huvittaa, aina pitää miettiä ensin lapsen tarpeet ja ottaa hänet huomioon.
Tuo meidän pieni ihme kasvaa ja oppii joka päivä. Maailman ihaninta on myöskin saada halauksia häneltä. Hän on hyvin herkkä, perinyt varmasti sen isältään, mutta myös oikein temperamenttinen ja oman tahdon omaava (jonka taas perinyt minulta). Hassua huomata hänen kasvaessaan näitä luonteenpiirteitä joita löytyy myös minussa sekä miehessä. Aika näyttää millainen ihminen hänestä lopulta muokkaantuu.
Olen joka päivä kiitollinen tuosta pienestä lapsesta jonka me olemme saaneet. En edes pysty sanoin kuvailemaan sitä onnen ja kiitollisuuden määrää jota tunnen.
Lauantaina sitten juhlitaan paremmin tätä päivää ja poika saa availla paketteja.
Kyllä se niin kummalliselta edelleen tuntuu, minä olen äiti. Olen äiti jo vuoden vanhalle pojalle, taaperolle. Melkein päivittäin katson häntä ja ihmettelen, tuossa on todella poika, minun oma pieni poika. Kyllä elämä on ihmeellistä... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti